Kerran leirillä..

Iskä oli kuulemma lenkillä Peppi- koiran kaa ja myöhemmin pilkkoos puita tänään mökillään ja naapuri oli vedenhakumatkalla yhteiselle kaivolle. Miehet rupes jutteleen ja isän kerrottua liuskekivihommistaan oli mökkinaapurilla välähtäny ja kysyny josko iskän tytär olis se sama tyyppi joka ystävänsä kanssa kävivät pyörä- juoksuleireillä. Jep ja maailma on jälleen niin ihanan pieni!

Iskä soitti mulle hetki sitten ja mä tietty en heti ukkoo saanut päähäni mutta siinä sitten välähti et sehän on se sama tyyppi joka lupas vetää meille hiihtokoulua teiskossa. Oli isälle kertonut hiihto- ja urheilutaustoistaan. Elikkäs kun hiihtokouluun meno on näin kauan viivästyny josko ens talvena sinne on sitten mentävä. Ihanaa olis oppia hiihtään!!

Ollaaks me törmätty tuohon tyyppiin sen leirin jälkeen jossain ku tuntuu et ei siitä niin kauaa oo. Niin isälle naureskelin et joo siel jaoin aina liuskeen esitteitä ja myin kiviä kaikille ja kerroin et siel me vaan Annen kaa hömpötettiin ja naurettiin ja kaikilla oli hauskaa. Ukko kertoi muistavansa meidät todella hyvin ja kehui reippaiks likoiks..en ny tarkalleen muista mitä oli sanonu, unohtu jo isän sanat mut jotain huippu positiivista se oli. Ihana päivänpiristys tälläinen pikkujuttu mutta niin ihana juttu :)

S