Välillä on uskomatonta että nuo pojat on mun ikiomia. Tänään taas heräsin kun käytiin kaupassa anopin kaa ja esitteli siel poikia tutuilleen mun kasatessa ruokaa kärryyn ja kauempaa hedelmiä punnitessani kuulin kun kerto veljeksistä ja nimistä jne.. Tuntu jotenkin irralliselta ja hienolta hetkeltä, siis kun sai seurata niinkun omaa elämäänsä kauempaa ja sit vasta ne asiat tajuaa. Olen joka päivä onnellinen perheestäni mutta haluaisin olla joka sekunti, joka minuutti..sitä opettelen päivittäin.
Tänään Lino halus olla paljon mun sylissä, tais olla äitiä ikävä kun oli yökylässä, kiukutteli ja rähjäs kaikesta mut kun piti vaan sylissä ja kaivettiin serpentiinit esiin niin johan iloks muuttu ja sylivaje saatiin täytettyä. Välillä vaan mielenkiintoisia hetkiä kun kummatkin lapset huutaa kurkku suorana, Lennille tuttia ja kainaloista toinen, Lino toiseen kainaloon ja kuvittelen kuulosuojaimet päähäni, jotenkin ne tilanteet sit aina helpottaa mut kärsivällisyyttä vaatii ja tulee onnistunu fiilis kun niistä selviää viel hymy naamalla. Onhan muutaman kerran menny kärsivällisyys ja oon istuttanu Linon jäähylle sohvalle ja sanonu et samaan aikaa vauvan kaa ei voi huutaa. Oon vaan luvannu että otan heti Linon syliini kun vauva rauhoittuu.. Ja eiks kaikki kovimmat haasteet oo vielä edessä, tää on kasvattavaa ja opettavaista aikaa itselleni ja parasta itsetutkiskelua, miten sitä käyttäytyykin erilaisissa tilanteissa välillä rättiväsyneenä. Mulle tulee vaan niin paha mieli jos joskus oon huutanu Linolle että en pääse sen yli ite vuorokauteen, ehkä kaikkeen turtuu mut voikun olis tulevaisuudessa muita mahdollisuuksia ettei tarttis huutaa ja hermostua, ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, siks tää elämä niin jännää onkin.
Nyt oon blogannu viikon edestä :)
Vappupäivän brunssi Cafe Herkkuhetkessä, sinne matkamme vie jos vaan väsymykseltäni kykenen, tässä ihan ite itteeni valvotan vaik lapset nukkuu, syytän siis vain itseäni huomisesta mahdollisesta silmien kirvelystä. Espe kävi tos just ihmettelees kun valot viel päällä ja mä samas asennos täs kun pari tuntia sitten, ne kun ovat ehtineet nukkua jo kohta 3h ajan.
Anne kotiutu Tampereen maisemiin vapputunnelmissa, en malta odottaa Rooman kuulumisia!
Ja tätä juttua vaan tulis aina lisää kun vaan persus kestäis tätä lattiaa ja Lenni senkun nukkuu mun sylissäni, tietty herää kun lasken sen sängylle ja yritän laittaa niitä pyykkei saatikka hammaspesua ja lankailuaikaa, vartti aikaa siis toiveissa mun ja jo 6h päästä taas aamu, kääk ja muutama herätys ja tanssi viel ennen sitä, sovin siis hyvin huomen joukkoon rapulaisten :)
S
