Löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta:
http://www.terveystaito.fi/Artikkelit/2006_5.htm
Veriryhmäruokavalion idea on se, että veriryhmästä riippuen ruuan lektiineillä on taipumus sitoutua paitsi punasolujen pinnalla oleviin sokerirakenteisiin, myös muihin kehon osiin, kuten suolistoon, munuaisiin ja hermostoon, ja aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. Kaikkien neljän veriryhmän solujen pintasokerirakenteet ovat toisistaan poikkeavia. A-ryhmällä lektiinejä sitovat sokerit ovat fukoosi ja N-asetyyligalaktoosiamiini. B-ryhmällä fukoosi ja D-galaktoosi. AB-ryhmässä fukoosi, N-asetyyligalaktoosiamiini ja D-galaktoosi. O-ryhmällä on sokerina pelkkä fukoosi. Lektiini-proteiineja on kaikissa ruuissa ja henkilön veriryhmä näyttäisi määräävän sen, minkälaiset lektiinit aiheuttavat ongelmia.
Esimerkiksi A-veriryhmän henkilöt ovat alttiimpia sydän-ja verisuonitaudeille ja siksi heidän olisi syytä välttää punaista lihaa ja tyydyttyneitä rasvoja. Heidän immuniteettinsa on myös keskimääräistä heikompi altistaen esimerkiksi erilaisille syöville. Vehnän sisältämät lektiinit eivät sovi O-tyypille, koska ne aiheuttavat tulehduksia suoliston limakalvolla. B-ryhmän ihmisillä on taipumusta hitaasti eteneviin virussairauksiin kuten MS-tautiin, reumaan ja erilaisiin neurologisiin sairauksiin. Näillä henkilöillä esimerkiksi maissin, kanan tai tattarin lektiin&Mac245;t saattavat aiheuttaa erilaisia sairauksia. AB-veriryhmän ihmisiin vaikuttavat A- ja B-tyypin sokerirakenteet. mutta se muistuttaa enemmän A-veriryhmää, koska heillä on taipumus A-tyypin sairauksiin. Yleisesti ottaen kaikkille neljälle veriryhmälle suositeltu ruokavalio saadaan muodostettua monipuoliseksi ja ravitsevaksi, ainoa josta kriitikot varoittavat on O-ryhmälle suositeltava runsaasti proteiineja ja rasvoja sisältävä ruokavalio.
Mullistava löytö tapahtui vuonna 1989, kun havaittiin, että eräät ruuan lektiinit voivat päästä suoliston läpi verenkiertoon ja sitoutua kehon eri osiin. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?
Vehnän gliadiini, joka on osallisena keliakian syntymisessä, sisältää lektiininkaltaista ainetta, joka takertuu suoliston limakalvolle aiheuttaen suolinukan tuhoutumista.
Vehnän lektiinit voivat sitoutua myös munuaisten rakenteisiin ja vetävät puoleensa IgA-vasta-aineita, saattaen olla yhtenä osatekijänä tietyntyyppisen munuaissairauden syntymisessä (IgA-nefropatia). Ainakin koe-eläintutkimuksissa tiettyjen ruokien (vehnä, soija) on havaittu aiheuttavan suurissa määrin nautittuna autoimmuunitiloja kuten tyyppi I diabetesta.
Lektiinit näyttävät vaikuttavan myös reuman syntyyn. Terveillä ihmisillä IgG-vasta-aineet sisältävät hiilihydraatteja, joiden viimeinen sokeri on galaktoosi, mutta reumapotilailla suurin osa galaktoosista on hävinnyt ja sen sijaan N-asetyyli- glukoosiamiini on ilmestynyt galaktoosin tilalle vasta-aineiden pinnalle. Nämä puutteelliset vasta-ainemolekyylit muodostavat helposti vasta-aineiden sakkautumista (immuunikomplekseja), jotka taas aiheuttavat kuumeilua ja reumaoireita. Funktionaalinen lääketiede on jo ottanut käyttöön lektiinejä sitovat N-asetyyli- glukoosiamiini-valmisteet reuman hoidossa.
Eläinkokeissa on todettu, että runsaasti lektiinejä sisältäviä ruuat aiheuttavat suoliston limakalvon solujen suojarakenteiden tuhoutumista, mikä saattaa altistaa haitallisten bakteerien ja parasiittien kasvulle. Lektiinit aktivoivat myös runsasta mahahapon muodostusta. Nämä kaksi asiaa yhdessä saattavat olla tärkeä tekijä mm. Helikobakteeri-infektion syntymiselle.
Tärkkelyspitoisten (sisältävät eniten lektiinejä) ruokien rajoittamisen (luolamiehen ruokavalio) on myös todettu estävän ylempien hengitystieinfektioiden (virusinfektiot) syntyä. Ilman limakalvoa vaurioittavia lektiinejä limakalvon solut näyttävät olevan vastustuskykyisempiä viruksia vastaan.
Monet lektiinit ovat erittäin voimakkaita allergeeneja (allergiaa aiheuttavia aineita) ja esimerkiksi luonnonkumin lateksi on yksi näistä. Tämän proteiinin geeni on siirretty eräisiin geenimuunneltuihin tomaattilajikkeisiin, jotta saataisiin aikaan sienille vastustuskykyisiä tomaattilajeja. Tutkija David Freedin mukaan on todennäköistä, että tomaattiallergiat tulevat tämän seurauksena lisääntymään henkilöillä, jotka ovat allergisia luonnon kumille.
Funktionaalisessa lääketieteessä käytetään jo nyt lektiinejä sitovia sokereita, kuten N-asetyyliglukoosiamiinia, suolistovaivojen, reuman ja monien autoimmuunivaivojen tukihoidossa.
Tri D'Adamo kuitenkin korostaa, että olisi liian yksinkertaista ja suorastaan harhaanjohtavaan väittää, että veriryhmä olisi ainoa ratkaiseva tekijä, se ei anna patenttirakaisua ruokavalion suunnittelulle, mutta on yksi osanen mutkikkaassa palapelissä, johon vaikuttavat erilaiset geneettiset tekijät ja ympäristö.
http://www.terveystaito.fi/Artikkelit/2006_5.htm
Veriryhmäruokavalion idea on se, että veriryhmästä riippuen ruuan lektiineillä on taipumus sitoutua paitsi punasolujen pinnalla oleviin sokerirakenteisiin, myös muihin kehon osiin, kuten suolistoon, munuaisiin ja hermostoon, ja aiheuttaa terveydellisiä ongelmia. Kaikkien neljän veriryhmän solujen pintasokerirakenteet ovat toisistaan poikkeavia. A-ryhmällä lektiinejä sitovat sokerit ovat fukoosi ja N-asetyyligalaktoosiamiini. B-ryhmällä fukoosi ja D-galaktoosi. AB-ryhmässä fukoosi, N-asetyyligalaktoosiamiini ja D-galaktoosi. O-ryhmällä on sokerina pelkkä fukoosi. Lektiini-proteiineja on kaikissa ruuissa ja henkilön veriryhmä näyttäisi määräävän sen, minkälaiset lektiinit aiheuttavat ongelmia.
Esimerkiksi A-veriryhmän henkilöt ovat alttiimpia sydän-ja verisuonitaudeille ja siksi heidän olisi syytä välttää punaista lihaa ja tyydyttyneitä rasvoja. Heidän immuniteettinsa on myös keskimääräistä heikompi altistaen esimerkiksi erilaisille syöville. Vehnän sisältämät lektiinit eivät sovi O-tyypille, koska ne aiheuttavat tulehduksia suoliston limakalvolla. B-ryhmän ihmisillä on taipumusta hitaasti eteneviin virussairauksiin kuten MS-tautiin, reumaan ja erilaisiin neurologisiin sairauksiin. Näillä henkilöillä esimerkiksi maissin, kanan tai tattarin lektiin&Mac245;t saattavat aiheuttaa erilaisia sairauksia. AB-veriryhmän ihmisiin vaikuttavat A- ja B-tyypin sokerirakenteet. mutta se muistuttaa enemmän A-veriryhmää, koska heillä on taipumus A-tyypin sairauksiin. Yleisesti ottaen kaikkille neljälle veriryhmälle suositeltu ruokavalio saadaan muodostettua monipuoliseksi ja ravitsevaksi, ainoa josta kriitikot varoittavat on O-ryhmälle suositeltava runsaasti proteiineja ja rasvoja sisältävä ruokavalio.
Mullistava löytö tapahtui vuonna 1989, kun havaittiin, että eräät ruuan lektiinit voivat päästä suoliston läpi verenkiertoon ja sitoutua kehon eri osiin. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?
Vehnän gliadiini, joka on osallisena keliakian syntymisessä, sisältää lektiininkaltaista ainetta, joka takertuu suoliston limakalvolle aiheuttaen suolinukan tuhoutumista.
Vehnän lektiinit voivat sitoutua myös munuaisten rakenteisiin ja vetävät puoleensa IgA-vasta-aineita, saattaen olla yhtenä osatekijänä tietyntyyppisen munuaissairauden syntymisessä (IgA-nefropatia). Ainakin koe-eläintutkimuksissa tiettyjen ruokien (vehnä, soija) on havaittu aiheuttavan suurissa määrin nautittuna autoimmuunitiloja kuten tyyppi I diabetesta.
Lektiinit näyttävät vaikuttavan myös reuman syntyyn. Terveillä ihmisillä IgG-vasta-aineet sisältävät hiilihydraatteja, joiden viimeinen sokeri on galaktoosi, mutta reumapotilailla suurin osa galaktoosista on hävinnyt ja sen sijaan N-asetyyli- glukoosiamiini on ilmestynyt galaktoosin tilalle vasta-aineiden pinnalle. Nämä puutteelliset vasta-ainemolekyylit muodostavat helposti vasta-aineiden sakkautumista (immuunikomplekseja), jotka taas aiheuttavat kuumeilua ja reumaoireita. Funktionaalinen lääketiede on jo ottanut käyttöön lektiinejä sitovat N-asetyyli- glukoosiamiini-valmisteet reuman hoidossa.
Eläinkokeissa on todettu, että runsaasti lektiinejä sisältäviä ruuat aiheuttavat suoliston limakalvon solujen suojarakenteiden tuhoutumista, mikä saattaa altistaa haitallisten bakteerien ja parasiittien kasvulle. Lektiinit aktivoivat myös runsasta mahahapon muodostusta. Nämä kaksi asiaa yhdessä saattavat olla tärkeä tekijä mm. Helikobakteeri-infektion syntymiselle.
Tärkkelyspitoisten (sisältävät eniten lektiinejä) ruokien rajoittamisen (luolamiehen ruokavalio) on myös todettu estävän ylempien hengitystieinfektioiden (virusinfektiot) syntyä. Ilman limakalvoa vaurioittavia lektiinejä limakalvon solut näyttävät olevan vastustuskykyisempiä viruksia vastaan.
Monet lektiinit ovat erittäin voimakkaita allergeeneja (allergiaa aiheuttavia aineita) ja esimerkiksi luonnonkumin lateksi on yksi näistä. Tämän proteiinin geeni on siirretty eräisiin geenimuunneltuihin tomaattilajikkeisiin, jotta saataisiin aikaan sienille vastustuskykyisiä tomaattilajeja. Tutkija David Freedin mukaan on todennäköistä, että tomaattiallergiat tulevat tämän seurauksena lisääntymään henkilöillä, jotka ovat allergisia luonnon kumille.
Funktionaalisessa lääketieteessä käytetään jo nyt lektiinejä sitovia sokereita, kuten N-asetyyliglukoosiamiinia, suolistovaivojen, reuman ja monien autoimmuunivaivojen tukihoidossa.
Tri D'Adamo kuitenkin korostaa, että olisi liian yksinkertaista ja suorastaan harhaanjohtavaan väittää, että veriryhmä olisi ainoa ratkaiseva tekijä, se ei anna patenttirakaisua ruokavalion suunnittelulle, mutta on yksi osanen mutkikkaassa palapelissä, johon vaikuttavat erilaiset geneettiset tekijät ja ympäristö.
