Lapsen unitutkimus

Osallistuttiin tuollaiseen tutkimukseen ku Lenni syntyi ja nyt täytetään 8kk kaavakkeita. Vie ainakin tunnin jopa kaksi täyttää tuo vihkonen. Kehittävää tutkiskelua ja keskustelua herättävä. Esa täyttää omansa ja mä täytän omani ja Lennin vihkoset.

Yleisajatus lapsen käyttäytymisestä ja nukkumisesta on mielestäni vaan ihan perseellään. Kuka on keksinyt jotkut normit miten lasten tulis olla ja miten tulis nukkua ja miten vanhempien pitäis käyttäytyä. Tuosta tutkimuksesta missä siis erittäin laaja-alaisesti kysellään lapsen ja vanhempien kontakteja ym.. Niin paistaa läpi se että me länsimaalaiset kasvatetaan lapsemme vastoin äidin vaistoja.

Itselleni oli järkytys Linon saatuani et asiat lapsen kanssa olis pitäny olla jotenkin tietyllä tapaa, no tietenkin olin epävarma ja en osannu ottaa rennosti ja vaan kuunnella sisintäni, varsinkin kun se jatkuvasti kyseenalaistettiin suunnasta kuin toisestakin. Toisen lapsen kanssa olen varma ja kuuntelen ohjeita oman suodattimeni lävitse ja tietysti nöyrästi kysyn apua kun asiat askarruttavat mutta varmuus aivan toista luokkaa.

Äidin vaistot olis ne mitä tulis painottaa täs yhteiskunnassa. Joku vanhan kansan tyyppi on joskus keksinyt et lasta tulis itsenäistää jo vauvaikäisestä lähtien ja sellaset mielikuvat elää yhä hyvinkin laajalti.

Lapsi tarvitsee huomioivan, kuuntelevan ja reagoivan vanhemman ja turvallisen läheisyyden aina ja jatkuvasti vähintään kolmevuotiaaksi asti, senkin jälkeen mutta nuo ekat kolmevuotta ne tärkeimmät lapsen tulevaisuuden kannalta.

Oon kirjoittanut tästä ennenkin mut miks aikuiset aviopuolisot saavat nukkua samassa huoneessa ja usein lähekkäin jos lapsella ei ole vanhemman läheisyyteen oikeutta. Toiset lapset toki eivät tätä kaipaa ja toiset sitä enemmänkin, lapsen tarpeiden kuuntelu ja avoin tarkastelu siis kunniaan eikä mitään hemmetin jonkun itsekkään lapsettoman miesprofessorin keksimiä unikouluja.

Kaikki tekee niinkun tekee mut toivoisin just sitä ajatusta kaikkeen tekemiseen ja lapsen asemaan asettumista. Harmittaa kuunnella kuin lapsille hermotaan ja nälvitään, miks aikuiset lähtee mukaan sellaseen, lapsen oikut ne kuuluu elämään ja kasvuun ja aikuisen olis vaan oltava tukena erinäisissä vaiheissa ja ohjata oikeaan suuntaan eikä tehdä jo pahaa mieltä pahemmaksi.

Kaikkeenhan lapset tottuu mut niin ne sit käyttäytyvät tulevaisuudessa siten kuin ovat saaneet kohtelua. Aiemmin myös kirjoitin et miks hemmetissä auktoriteettien perseitä mielistellään ja omaa rakasta lasta sit kohdellaan kun tiskirättiä. Lapset on meidän tulevaisuus, meidän vanhempien jatkumo. Ei omena kauas puusta putoa.

Yksilöidään lapset ja kuunnellaan mitä niillä on sanottavana tai jos ne vaan huutaa niin ollaan edes läsnä syli avoinna ja otetaan vastaan ne kasvun kipuhetket. Pahinta on rangaista lasta jolla jo valmiiksi paha olla ja miten ei jengi tajuu tota.

Aikuiset on itsekkäitä, kaikki me ollaan, mut yritetään välillä asettua noiden pienten asemaan.

Tämmöinen teksti ny tuli ajatuksena tuosta pöllöstä erittäin laajasta unitutkimuksesta, on vaan niin vastoin mun äidinvaistoja. Maailma muuttuu ymmärtäväisemmäksi hitaasti mut silloin muutos on todellisempaa, pysyvämpää, kuin että joku taas tulis sanoon ja tekemään normit kuin pitäis elää. Kuunnellaan siis kehoamme ja aistejamme ja ennenkaikkea pikkusia pallopäitä jotka vaan haluu huomiota 24/7 : )

S