Kauran tuoksu on ihana. Oon ostanu k-kaupasta aito kaura ryynejä mitkä sit huuhdellu ja laittanu likoon kylmään veteen ja blenderillä ennen kattilaan laittoa pieniksi. Tulee niin hyvä tuoksu ja puuroa sitten keitellessä oon nenä kiinni kattilassa. Palais ehkä nopeemmin pohjaan kun perus hiutaleet ja siks laitankin ison kasan kookosöljyä joukkoon.
Yritän tunkee kookosöljyä aina muutenkin joka ruokaan kun en pysty sitä pelkiltään vetään ja kuiteski olis hyvä sitä saada jopa 4-6rkl päivässä. Voitelee kehoa ja aineenvaihduntaa, iho ja päänahkakin voi paremmin kun öljyä tarpeeks kurkusta alas. Jos ei viel joillain käytössä tää kyseinen tuote niin kandee olla purkki kylppärissä, yks keittiössä ja yks makkarissakin. On antibakteerinen ja sopii siis erinäisiin haavereihin, parranajoon, hiuksille, hampaille, etenkin vauvojen iholle ihana ja turvallinen.
Ihan ehdoton on paistamisessa. Säilyy vähintään kaks vuotta lasipurkissaan huoneenlämmössä ja ei hinnalla pilattu kun litra maksaa parinkympin verran. Menee aurinkorasvastakin taas kesän tullen.
Puuron laitto kestää tosin tunnin verran tai ei siinä ny vahtia tarvii mut heti ku aamul herätään niin heitän ne likoon tai järkevintä olis jo illal siis jos ennakoi niin eihän siinä sit mee sen enempää mut maku on mieletön. Tosin mun veriryhmä on O ja sille ei suositella mitään viljoja tai maitotuotteita..ei kauraakaan. Muuten syön vahingossakin aikalailla veriryhmän mukaan kun sitä kirjaa täs lueskeltiin pari vkoa sitten pitkästä aikaa ja niin sitä keho kertoo kun kuuntelee ja aikaslailla täsmäs kaik. Viimeks oon lukenu samaista kirjaa Kipan luona Pispalassa Mikko Alatalon naapurissa v.2002.
Oltiin kymmenen vuotta sitten Treen Ammattiopistossa Viestinnällä Rollikkahallilla Pyynikin koulun yläpuolella. Ihan huippuhauska koulu olikin. Tehtiin taittoa Pagemakerilla, käsiteltiin kuvia photoshopilla, kuvattiin lyhytelokuvia ja dokumentteja, editoitiin ja kulkukorteilla kuljettiin koululla miten sattuu, nukuttiin päivät jos työskenneltiin yöt ja illat koulussa ja päivisin tietty ryhmätunnit ja ruokalassa istuttiin ja syötiin aina kaks tuntia ja pakattiin viel eväätkin sieltä loppupäiväks ja välillä kinuttiin keittiöstä jälkkäritkin.
Ihania ystäviä jäänyt tuolta ajalta. Meil oli ihan omat säännöt koko viestintälinjalla, mentiin ja tultiin miten vaan ja käytiin reissuissa ja kuvausmatkoilla. Opettavin dokkari oli kehitysvammasista, tehtiin video eduskuntaan mikä edesauttaisi kehareita työllistymään, upeita tyyppejä. Nimenomaan tekemällä sitä oppii ja siel ei tarvinnu pyllyään puudutella penkissä..sopi mulle. Sellaiset muistelot tuli yhtäkkiä..
S
